keikka ja työ blogi

Katsauksia ja tapahtumia keikkaelämän syövereistäni

lauantai 26. huhtikuuta 2008

Jazzeilua


Terveppä taasen. Näin nuo viikot vierähtää ohi ettei edes kissaa kerkeä sanoa. Eli työtehtäviä on taasen piisannut mukavasti. Tällähetkellä olen täällä Apriljazzeilla ääni vastaavan tehtävissä. Meillä alkoi tekniikan rakennus 21.4 maanantaina. Lava trussi support nousi jo iltapäivästä pystyyn. Tiistaille jäi äänen rakennus ja lava romppeet. Varsin lepposasti siis meni aikataulullisesti ja ilman mitään vastoinkäymisiä tekniikan kanssa. Oli kohtuu helppoa lähteä liikkeelle, kun oli samat kamat kuin viime vuonna. Teltta oli tosin vaihtunut harjakattoseen mustaan ja support jäi hivenen alemmaksi kuin viime vuonna. Mutta ei tarvinnutkaan kuin laskea uudelleen arrayn kulmat ja nostaa PA ylös. Vanha soundweb setuppini toimi pieniä muutoksia lukuunottamatta suoraan tänäkin vuonna. Hivenen saatiin herkkuja lisää tälle vuodelle. Lavapäähän hain Höltän Terolta Soundatasta tuon Digidesign profile D show tiskin. Tällä hetkellä on osoittautunut varsin oivaksi peliksi ja helpoksi käyttää. Alkoi hittovie jo itseäkin kuumottamaan ostoaikessa moinen. Olisi munkin äänitys hommiin niin oiva työväline. Suoraan naru Protoolsiini ja 48 ch suoraan koneeseen. Samoiten soundchekit toolsilta käsin. Hittovie kun alkoikin kevään kunniaksi kuumottamaan moinen! Toiset sekoaa keväisin autokuumeen takia toiset mikserikuumeen takia.

Muutama sananen jo jazzeilla käynneitten artistien metkuista. Festarin avasi meillä Outokumpu teltassa Fabulous Tunderbids. Ehkä hivenen ulkona tuon jazz bändin linjasta oli kyseinen bändi. (siis tuollaista rautalanka punaniska farkkupaita rockkia) Heidän miksaaja seppä vaikutti alkuun hyvin ammattilaiselta.. Mutta käsitys muuttui nopeasti kun esitin hänelle dB rajan ja 92dB:n maksimi toivomuksen teltan sisällä. Hän tokaisi tuolloin varsin itsekkäästi ja tylysti että viekää johonkin hyvin kauas nuo mittarit hänen luotaan. Rajan syy on Espoon kaupungin ja lähialueen asutuksen häiriköinti. Ja ihan oikeasti kyllä se 92-95 dB on muutenkin sopiva ja riittävä äänenpaine tämän tyyppiselle tilaisuudelle. Heidän keikkansa alkoi hivenen viiveellä. Koska miksaaja heppu halusi huhuilla vielä monitori linjoja ja nysvätä lavalla joutavuuksia. Stagemanager Juha Unkilan patistamisesta huolimatta. Keikka alkoi roimalla dB rajan ylittämisellä heti alkuun. Kitarat ja laulu oli kokonaisuudessaan järjettömän kovalla. Koitin kohteliaasti opastaa kaveria että tulisi hivenen alas, mutta ei saannut asialle tehtyä juuri mitään. Jatkoin patistamista toisen kerran vähän myöhemmin tuloksetta. Kolmannen kerran sanoin ja uhkasin läheä pudottamaan järjestelmä prossusta tasoa jos ei tule alas päin. Tuvassa oli tuolloin 100 dB A painotuksella ja piikit liikkui 117 dB tuntumassa. Eli ihan liikaa! Sitten lähdin jarruttamaan järjestelmästä moista. Olin aikasemmin kertonut että järjestelmäprossussani on jarru joka alkaa nykimään alaspäin jos järjettömyyksille lähdetään. Päätä siis voi hakata seinään sillä. Ja sehän se hakkasi siellä varsin ruman kuulosta pumppausta jo loppuillassa. Encouren alkaessa kaveri tajusi vasta tuon compressorin pumppaamisen. Ja otti herneen nenään, keräsi henk. koht kamansa mikseriltä ja lähti kälpimään. Kaveri mokaili muutenkin koko ajan. Unohteli lead mikkiä kiinni soolojen jälkeen. Yleisökin otti kantaa myös varsin sirkkeliltä kuulostavaan soundiin ja muihin mokiinsa. Hän kääntyi aina osoittamaan minua että syy on minun. Ai että alkoi jo jossain kohtaa ottaa ukko ihan hermon päälle! Olisi niin mieli ollut jättää kanavat kiinni kun ukko hävisi encouren aikana mutta en viitsinyt miinottaa bändiä ja aiheuttaa turhaa polemiikkia. Joten hyppäsin puikkoihin ja pienillä muutoksilla sain dB:t aisoihin ja soundin ei niin sirkkeliksi. Lisäsin alapää osastoa ja eq:tin kitarat ja laulut uusiksi. Taisi olla näköjään kundilla jo kuulokarvat aika sileenä tuolta 3-6 kHz kohdalla meinaan sitä aluetta riitti ja paljon. Kuulohuoltoliiton mittaaja Kauko Saaren kanssa todettiin encouren jälkeen että johan muuttui yleis meininki ja potku bändissäkin. Kannattiko Ameriikasta saakka moista ukkoa tänne saakka siis lennättää. Heh! Nyt myrkyin miehen aika lailla.

Torstaina oli Leny Andrade ja Poncho Sanchez. Leny oli varsin positiivinen kokemus vanhempi rouvashenkilö Brasiliasta. Bändi toimi erittäin hyvin ja svengasi kuin hirvi! Tuon sain itse miksuuttaa. Sanchezilla oli hyvin ammattilainen ääni-intiaani mukana. Bändi ei tehnyt tsekkiä vaan kaveri käänteli midaksen gainit kohdilleen ja huudeltiin mikit monitoreihin suulla läpi. Keikka lähti käyntiin varsin etevästi.

Perjantaina ohjelmassa oli Espoo Top 20 ja Nojazz Ranskasta. Top 20 oli toivekonsertti Espoon 550 juhlavuoden ympärille tehty show. Solisteina oli Eero Raittinen, Maarit hurmerinta, Tuomari Nurmio, Jorma Kääriäinen ja Mira Luoti. No Jazz oli melko nyky moderni nahkaPVC housu kamaa. Yleisö vaihtui tuon Top 20 show jälkeen hivenen nuorempaan suuntaan.

Tänään La on taas No Jazz sekä Roy Ayers. Jälkinmäinen on varmasti kovaa kamaa. Täytyykin tästä kohta lähteä ihmettemään täältä jazz officesta tuonne keikkapaikalle.

Täällä hommat loppuvat sunnuntaina. Pika purku ja nauttimaan kevään mahtavasta kelistä.

Sitä odotellessa kaikkea kivaa ja hyvää itse kullekkin.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Kuulumisia

Taas on blogittelu jäännyt vähän vähäiselle. Nyt tänään pitkästä aikaa tällainen vähän kevyempi päivä tiedossa. Eli tarjouksien naputtelua ja toimistohommia. Viikonloppu oli taas työnpainoitteinen. Olimme the Giant Leapin kanssa Pe Kotkassa ja La Pieksämäellä. Keikat menivät varsin mallikkaasti kumpasenakin päivänä. Pieksämäen poleemista lähdimme paahtamaan kohti Helsinkiä keikan jälkeen. Minulla, Samilla ja Harrilla oli Sunnuntaina tuo Anna Erikssonin viimenen konserttisali kiertueen keikka Finlandiatalossa. Minun hommiini kuului taltioida kyseinen keikka taas Protoolsille tulevaan DVD taltioinnille. La-Su välisenä yönä siirryttiin vielä kesäaikaan. Joten hävisimme tunnin vielä kovin vähäisistä yöunista. Tekniikka meni varsin nopeasti pystyyn kun oli vanhat setupit tiskissä ja Toolsissa tallella. Joten aikaa jäi vähän notkumiselle Finlandiatalon bäkkärin sohvalle. Kuten kuvassa näkee niin kasasin lavalle johtavalle rappukäytävään invahissin viereen äänityskalustoni. Siitä se oli helppo työntää invahissiin ja sitä kautta toiselle hissille josta kulku ulos. Porukalla oli jäähyväis karonkka vielä keikan jälkeen mutta mä lähdin viemään kamppeita takasin studiolle ja nukkumaan. Maanataille väsytti vieläkin koko viikonloppu.

Kohta alkaa Apriljazzit taas 23-27.4. Se on selkeä kevään ja kesän tulon merkki ollut jo 9 vuotta mulla. Kesäkausi alkaa ensimmäisellä ulkokeikalla. Tosin teltassa jossa on lämmitys. Olen tänäkin vuonna Outokumputeltan ääni päässä keulilla. Jykältä saadaan taas tänäkin vuonna oikeat työkalut millä päästään helpolla koko viikko. Tuskin siis mitään kiirus festaria ja pahaa nakkia tänäkään vuonna sinne ei tule. Riderit näyttää hyvältä ja varsin lepposissa tunnelmissa menee viikko. Käy tsekkaa esiintyjät www.apriljazz.fi

Ensi viikkoon kuuluu firmakeikkaa, Apollossa The Giant Leappia, kamatoimituksia ja ties vaikka mitä keikkoja joka päivälle. Niistä sitten lisää jos jotain päätä huimaavaa kerrottavaa löytyy!

Antoisaa kevättä kaikille.